Esittely

Tervetuloa kennelimme kotisivuille!

Kennelin ensimmäinen Venäjänajokoira pentue näki päivänvalon 2017, Rapparin Rozha teki 2 narttua ja 6 urosta. Muutaman vuoden tauon jälkeen seuraavat pentueet syntyivät Iinkorven Skipolle 2019 ja tuontikoira B-Mashalle 2020.

Kennelimme tavoitteena on kasvattaa innokkaita metsästyskoiria joilla on terve rakenne ja reipas avoin luonne. Täältä löydät myös yhteystietomme, kaikkiin kyselyihin vastaamme mielellämme. 

Tältä sivulta löydät myös esittelyt kennelin pitäjistä ja koirahistoriastamme.

R-Pennut 7 viikkoisina tutustumassa ketun nahkaan.

Olen Merja Martikainen Nissilästä, alunperin kotoisin Kuhmosta jossa myös metsästysharrastus sai alkunsa. Metsällä olen kulkenut jo pienestä lähtien isän ja sedän mukana sorsa, jänis ja hirvi jahdissa. Metsästyskortin kävin jo nuorella iällä, ala-asteella.  Nuoruudessa kotonamme oli erilaisia sekarotuisia koiria sekä suomenajokoira Karo. Karon tultua vanhaksi otimme ensin sedän kanssa sekarotuisen koiran, mutta siitä ei tullut pyyntikoiraa ja se meni jo nuorella iällä seurakoiraksi. Isän kanssa hommasimme pystykorvan ja norjanharmaan sekoituksen Tellun jonka kanssa koiraharrastus sai uutta intoa.
Ajokoira kuitenkin puuttui talosta ja setäni näki kettumetsällä venäjänajokoiran työssään ja piti näkemästään. Aloimmekin samantien katsella venäläisen pentuja ja Torniostahan sellainen sitten kesällä löytyi.
Vuonna 2009 taloon tuli Procha jonka kanssa näyttely ja koe harrastus sai alkunsa ja rotu vei minut mukanaan. Procha oli erinomainen metsästyskoira jolla kilpailinkin jonkin verran, sekä esitin sen näyttelyssä muotovalioksi. Jatko-opiskelujen alettua Procha jäi sedälleni metsästyskoiraksi Kuhmoon. Myöhemmin venäjänajokoiran rinnalla on tullut kokeiltua vielä sekarotuista, labradoria, harmaa norjanhirvikoiraa sekä suomenpystykorvaa.
Koulutukseltani olen eläintenhoitaja johon valmistuin vuonna 2014, jonka jälkeen työskentelin alalla koirahoitolassa, kennelissä sekä nautakarja tiloilla vuoteen 2018, nykyisin työskentelen Ponsse metsäkone tehtaalla. Kiinnostus kasvatustyön aloittamiseen oli kuitenkin syttynyt jo aikaisemmin ja kasvattajan peruskurssin kävin vuonna 2011. Vuonna 2012 kävin ajokokeiden palkintotuomari kortin, jonka jälkeen olen toiminut tuomarina ajokokeissa vuosittain ja kilpaillut omilla koirillani. Risukasan Kennelnimi minulle on myönnetty vuonna 2016.
JM-11 FI MVA Murtokorven Pipsa tuli Prochalle astutukseen, tästä yhdistelmästä valitsin narttu pennun Rapparin Rozhan. Kennelin ensimmäinen pentue syntyi kantanartulleni Rapparin Rozhalle 2017, Risukasan R-pentue. Venäjänajokoirien kasvatus jatkuu edelleen Valko-Venäjän tuonti nartulla B-Mashalla.
Nykyiset koiratilat ja metsästys maat sijaitsevat Nissilässä Ylä-Savossa, myös Kuhmossa metsästän joka syksy. Kaikki koiramme ovat metsästys käytössä ja vietämme paljon aikaa luonnossa myös jahtikauden ulkopuolella patikoiden ja muutoin koirien kanssa liikkuen.

Perheeseemme kuuluu myös 3/21 ja 7/22 syntyneet pojat. 

Olen Tero Martikainen ja kotoisin Vieremältä. Metsästyksen olen aloittanut jo polven korkuisena kulkemalla ensiksi isän ja sedän mukana vänkärinä, sitten suoritettuani metsästyskortin aloin metsästellä itsenäisestikin. Siitä lähtien metsästys ja kalastushommat on vieneet mukanaan ja koko vuosi meneekin jollain tapaa enemmän tai vähemmän erähommia touhutessa. Ensimmäiset kosketukset koira touhuihin tuli jo nuorena, kun mummolassa oli Suomenajokoiria ja sekarotuisia jänisajureita.

Ensimmäisen oman koirani Karjalankarhukoira Köllin hankin vuonna 2007 hirvikoiraksi. Köllille ammuttiin muutamia hirviä, mutta siitä ei koskaan kehittynyt sitkeää seuraajaa vaikka se haukkui ja löysi hirvet kohtalaisesti. Näinpä sen ura hirvikoirana jäi lyhkäiseksi. Sen jäkeen se oli ns.kaikenviljan koirana, ja ammuin sille metsoja ja teeriäkin jokusen.

Seuraava koira Jämtlanninpystykorva Riitu tuli minulle noin kaksi vuotiaan sedältäni. Riitu oli  sitkeä ja kelpo pyyntikoira, hirviä sille kaadettiin mukavasti. Riitulla oli vähän lyhyt häntä ja näyttely sekä koetouhut sai jäädä.

Oman ajokoiran laitto oli pyörinyt mielessä jo vuosia. Kiuruvedeltä otin alkuvuodesta 2012 Suomenajokoira Emman jäniskoiraksi. Muutamia kertoja se on ottanut ketun ajoon, mutta koskaan en ole sillä pyytänyt pääasiassa muuta kuin jänistä.

Riitun vanhetessa piti alkaa katsella uutta hirvikoiraa. Pyhätunturilta tulikin sitten vastaan mieleinen yhdistelmä josta varasin Norjanharmaan urospennun. Roope haukkui hirveä ensimmäisen kerran jo 7kk ikäisenä ja on ollut innokas hirvenhaukkuja siitä lähtien, kokeissa on pyörähdetty kahden Hirv1 verran.

Venäjänajokoiriin olin päässyt tutustumaan jo vuosia aikaisemmin porukan jahdeissa ja jo silloin alkoi kyteä mielessä oman venakon laitto. No,tänä päivänä niitä onkin paremman puoliskon kautta meidän tarhassa useampia. Niitten kanssa metsästäneenä vaikutuksen on tehnyt venakon nopea ajotapa ja kuuluva haukku. Nämä ominaisuudet tekevätkin siitä tehokkaan pyyntikoiran jonka kanssa on mieleistä metsästää.